MATKAILUA JA TAPAAMISIA RISTEILYLLÄ TUKHOLMAAN

Oli kymmenes päivä ja klo 04.00 kun Kainuun Liikenteen bussi kurvasi Pitkänlahden ABC-huoltamon pihaan.Matkalla olivat olleet jo reilut 2 tuntia ja kahvit ja pikkusuolainen maistui. Ja puolituntia myöhemmin oli HelmiOskarista 3 kaverusta mukana Markku, Pentti,ja Antero. Antero oli sopinut toisen Anteron kanssa, että päästäisiin heidän bussilla matkustamaan sopu hinnalla, ettei tarvitse omaa linja-autoa vuokrata. Kuten huomasitte tempaisi kirjoittaja vähän huumoria mukaan, no siinä hieman aikaa pimeässä ajeltuamme rupesi juttu luistamaan. Ensin vähän tunnustellen ja kohta läppä lensi täysillä ja kun muistin varaiset jutut loppui kaivettiin vitsikirja esille. Sitten kun ollaan ujoja ja hiljaisia rupesimme laulamaan, johon sävelet antoi se vanha Kainuun yhdistyksen Antero, oikea grant old man. Aikamme lauluja laulettuamme saavuimme Kuortiin jossa mekin Kuopion miehet päästiin muun ryhmän mukana kahville ja huokaisemaan ja oikaisemaan selkää. Matka jatkui ja viimein olimme Helsingissä Siljan terminaalissa, ja jonkin aikaa kun odottelimme, alkoi maihinnousukorttien jako ja samalla saimme aamiaisliput, koska illallis puffee oli merkitty mn. kortteihin. Kohta kävi kutsu laivaan ja keulassa olevaan ravintola tilaan johon Suomen Parkisonliitto oli tilannut gongressi kahvit. Kahvittelujen jälkeen siirryimme yläkerran salitilaan, ja siellä oli tervetuliais maljat. Ohjelma alkoi Esko Seppäsen luennolla "minun Parkinson" n.45 min luento oli eräänlainen tilitys ja kannanotto eutanasiankin puolesta.Mutta se oli hännen tarinansa ja juttunsa niinkuin entiseltä poliitikolta voi odottaa. Oli siinä viittaus hänen perheensä trakediaan joka omalla tavallaan siivitti ed. mainittua puhetta. Meinasi jäädä mainitsematta Tapani Pertun ja Risto Hiltusen konsertti ok. Päästiin siihen vaiheeseen että Parkinson liiton puheenjohtaja Professori LKT Ariel Gordin avasi puheenvuorollaan, asiapitoisen luennon taudista ja sen hoidosta. Tästä kuviosta ei sen enempää,sitten majoittuminen, ja sitten kunnon päivällinen. Ilta kuluikin sitten lepäilyyn aina 9 asti mutta sitten seuraamaan illan show:ta ja sitten kukin vointinsa mukaan tanssasi ja lauloi karaokea. Ja sitten unten maille, harvinaisen hyvien meikäläiselle yö unien jälkeen aamupalalle. Tukholmassa kiertoajelu rutiinilla ja päivänaskareet ja illalla samanlaisella kuviolla, eteen päin. Mieleen jäi muutama kohtaaminen kuten Kiuruveden Parkkiskerhon kanssa kontakti jatietysti meidän matkaseuralaisten Kainuun Parkinson yhdistysen kutsu tulla käymään heillä saunomassa. Siitä tehdään sitten päätös myöhemmin.Kotimatka sujui sitten rutiinilla ja eikä siitä sen enempää.....ami-parkkisukko

RUNO HERRA PARKINSONISTA

On mulla pieni tarina
jos tahdot sitä kuulla
On sairaus nimeltä Parkinson
Matkaseuralaisena mulla

Ei tyydy aina se isäntään
vaan joskus rokkaa itsestään
Ja hankalaks' se olon tekee
Mut'sille kun pillerit tuikkasen
Ja kuuntelen reuhtojan ääntä
Se tyytyy joskus kohtaloon
Ei anna se edes ääntä

Mut' sitten kun se villiks' käy
Ärtyy vaan, ei kuuntele se kuitenkaan
vaan tahtonsa se näyttää

En alistu mä kuitenkaan
Vaan taistelua jatkan
Ja vaikka läpi elämän
Mä sille annan hatkan

Jos olisi nyt vaikka niin
En eroon siitä pääse, se
seuralainen elämän on aina
ikuisesti, kun minut hautaan
painetaan, loppuu senkin pesti

ami-parkkisukko