Tiedotus kerholaisille

Tulihan se vihdoinkin oikea talvi, lumineen ja pakkasineen.Kun tätä juttua kirjoitan on klo 6 aamulla ja huonosti nukuttu yö takana.Ensin laittaisin tähän muistutuksen HelmiOskarin pikkujoulusta, siis 13.12.2012 Nilsiän vanha Postitalo ja kello 17.00 aloitellaan. Ajatusmalli on minulla sellainen HelmiOskarin jäsenet kustannetaan kerhon rahoista ja muut maksavat itse. Kutsutut Annukka ja Seija maksetaan myös kerhon rahoista. Sitten henkilömäärä ratkaisee Jouluaterian hinnan 20 ja enemmän 25€ ja vähemmän 28€ toivotaan, että sää suosii ja ajokeli on hyvä. Kyyti juttuja voisimme kompata ettei tarviis kaikkien ajaa omalla autolla, kustannuksiakin pienentäis. TERVETULOA KERHOLAISET JA HEIDÄN AVEKIT YHTEISEEN PIKKUJOULUUN JA MYÖSKIN ERIKSEEN KUTSUTUT!!!! Ryhmyrinä toivon runsasta osanottoa! HelmiOskarin puolesta! Antero Ryhmyri PS.Laittaisitko Minna tämän mahd.pian HelmiOskarin sivulle luettavaksi.

Myyjäisistä ja muusta tulevasta

Ryhmyri tässä hei! Myyjäiset pidettiin ja rahat mitä saatii ovat tiliillä, pankissa. Sitten sellainen asia, kevään kokoontumiset joihin saadaan varma tieto tammikussa, tulevat olemaan sellaisessa osoitteessa kuin, jos ensiyieto pitää niin Teletie 4-6 tämä paikka on kotkakalliolla Niiralassa. Annukan kanssa juttelin, ja kyselin kuvioista. Tapaaminen Annelin luona 21.11.2012 klo 16.00 Sitten vielä olen kutsunut pikkujouluun Annukka Tuovisen Suomen Parkinson liiton aluetyöntekijän, sekä Kuopion Parkinson-yhistyksen sihteerin Seija Lipposen. Ajatuksena on että HelmiOskari tarjoaisi heille ja kerhoon kuuluville Joulu aterian. Maksu ateriasta näyttäisi näillä näkymin olevan ilmoittautumisen mukaan 28 € hengeltä Jos ei uusia osallistujia tule. Tässäpä tiedotus asiat näillä näkymin! Tervehtien Ami-ryhmyri

MATKAILUA JA TAPAAMISIA RISTEILYLLÄ TUKHOLMAAN

Oli kymmenes päivä ja klo 04.00 kun Kainuun Liikenteen bussi kurvasi Pitkänlahden ABC-huoltamon pihaan.Matkalla olivat olleet jo reilut 2 tuntia ja kahvit ja pikkusuolainen maistui. Ja puolituntia myöhemmin oli HelmiOskarista 3 kaverusta mukana Markku, Pentti,ja Antero. Antero oli sopinut toisen Anteron kanssa, että päästäisiin heidän bussilla matkustamaan sopu hinnalla, ettei tarvitse omaa linja-autoa vuokrata. Kuten huomasitte tempaisi kirjoittaja vähän huumoria mukaan, no siinä hieman aikaa pimeässä ajeltuamme rupesi juttu luistamaan. Ensin vähän tunnustellen ja kohta läppä lensi täysillä ja kun muistin varaiset jutut loppui kaivettiin vitsikirja esille. Sitten kun ollaan ujoja ja hiljaisia rupesimme laulamaan, johon sävelet antoi se vanha Kainuun yhdistyksen Antero, oikea grant old man. Aikamme lauluja laulettuamme saavuimme Kuortiin jossa mekin Kuopion miehet päästiin muun ryhmän mukana kahville ja huokaisemaan ja oikaisemaan selkää. Matka jatkui ja viimein olimme Helsingissä Siljan terminaalissa, ja jonkin aikaa kun odottelimme, alkoi maihinnousukorttien jako ja samalla saimme aamiaisliput, koska illallis puffee oli merkitty mn. kortteihin. Kohta kävi kutsu laivaan ja keulassa olevaan ravintola tilaan johon Suomen Parkisonliitto oli tilannut gongressi kahvit. Kahvittelujen jälkeen siirryimme yläkerran salitilaan, ja siellä oli tervetuliais maljat. Ohjelma alkoi Esko Seppäsen luennolla "minun Parkinson" n.45 min luento oli eräänlainen tilitys ja kannanotto eutanasiankin puolesta.Mutta se oli hännen tarinansa ja juttunsa niinkuin entiseltä poliitikolta voi odottaa. Oli siinä viittaus hänen perheensä trakediaan joka omalla tavallaan siivitti ed. mainittua puhetta. Meinasi jäädä mainitsematta Tapani Pertun ja Risto Hiltusen konsertti ok. Päästiin siihen vaiheeseen että Parkinson liiton puheenjohtaja Professori LKT Ariel Gordin avasi puheenvuorollaan, asiapitoisen luennon taudista ja sen hoidosta. Tästä kuviosta ei sen enempää,sitten majoittuminen, ja sitten kunnon päivällinen. Ilta kuluikin sitten lepäilyyn aina 9 asti mutta sitten seuraamaan illan show:ta ja sitten kukin vointinsa mukaan tanssasi ja lauloi karaokea. Ja sitten unten maille, harvinaisen hyvien meikäläiselle yö unien jälkeen aamupalalle. Tukholmassa kiertoajelu rutiinilla ja päivänaskareet ja illalla samanlaisella kuviolla, eteen päin. Mieleen jäi muutama kohtaaminen kuten Kiuruveden Parkkiskerhon kanssa kontakti jatietysti meidän matkaseuralaisten Kainuun Parkinson yhdistysen kutsu tulla käymään heillä saunomassa. Siitä tehdään sitten päätös myöhemmin.Kotimatka sujui sitten rutiinilla ja eikä siitä sen enempää.....ami-parkkisukko

RUNO HERRA PARKINSONISTA

On mulla pieni tarina
jos tahdot sitä kuulla
On sairaus nimeltä Parkinson
Matkaseuralaisena mulla

Ei tyydy aina se isäntään
vaan joskus rokkaa itsestään
Ja hankalaks' se olon tekee
Mut'sille kun pillerit tuikkasen
Ja kuuntelen reuhtojan ääntä
Se tyytyy joskus kohtaloon
Ei anna se edes ääntä

Mut' sitten kun se villiks' käy
Ärtyy vaan, ei kuuntele se kuitenkaan
vaan tahtonsa se näyttää

En alistu mä kuitenkaan
Vaan taistelua jatkan
Ja vaikka läpi elämän
Mä sille annan hatkan

Jos olisi nyt vaikka niin
En eroon siitä pääse, se
seuralainen elämän on aina
ikuisesti, kun minut hautaan
painetaan, loppuu senkin pesti

ami-parkkisukko

                                        Kokemuksia Kokemuskoulutuksesta
Tervehdys taas lukijani, tässä minä taas koneen ääressä tarinata värkkään, ja tämä tarina on tosi. Ensin juttua pestuista joita oli 2 eri paikassa, Savonia oli ensin ja siellä me uudet kokot esittelimme Parkinson liiton toimintaa ja kokemuskoulutusta.Vastaanotto oppilaitoksen puolelta oli aivan mahtavan lämminhenkistä ja ystävällistä. Saimme muutamia keikkoja jo sovituksi ja homma siltä osin avattu Savonian kanssa. Toinen pestuu paikka oli Sakky tuossa pressan kadun varressa, siinä olimme kolleegan kanssa yhtenä päivänä. Vastaanotto ja kiinnostus aivan huippuluokkaa,ja lupauksia yhteydenotoista tuli monta, ja kiinnostuneita oppilaita oli jossakin vaiheessa aika liuta pöytien edessä. Kenties niistä lupauksista, joita saimme toteutuu ainakin jokunen kertomus tai pieni luento.

Sitten me Parkkis kokot riensimme Koulurantaan uutta oppia saamaan puhetekniikasta, äänen käytöstä ja tarinan kerronnasta, joka koskee meitä itseämme. Kokemuskoulutus perustuu hyvään itsetuntoon ja itse tuntemukseen.

Ja kuinka ollakkaan siellä me nakotimme kuin ekaluokkalaiset ja kuuntelimme, miten ääntä pitää käyttää. Opettajamme aloitti toiminnan näyttämällä mallia, kuinka puhutaan hyvällä kuuluvalla äänellä ja kuinka voi vaikka nostaa äänen hyvinkin jymiseväksi jos on uskallusta. Sillä tarina ei ole tarina, jollei siitä kuule kuin osan, ei voi muodostaa käsitystä ja asia jää vaillinaiseksi.

Kolme päivää vapaaehtoista opiskelua, että voisimme tuottaa tietoa ihmisten auttajille, sillä kokemuskouluttaja on se elävä kirja, aito potilas joka puhuu omasta vartalostaan. Tuntemuksistaan ja peloistaan, myös kivuistaan ja tuskastaan niille opiskelijoille jotka haluavat kuulla, aitoa asiaa

Vapaaehtoisuus? Kuinka moni teistä lukijoistani, kouluttautuisi, ensiksi useamman viikon iltakoulutuksena ja tehtäviä tehden kokemuskouluttajaksi, ja sen jälkeen vielä useita kursseja, vapaaehtoista istumista oppitunneilla.Vastaan lyhyesti rakkaus toisen ihmisen hyvinvointiin tekee meistä tällaisia ja yhteenkuuluvaisuuden tunne ja toiset saman kohtalon kokeneet ihmiset. Turhat krumeluurit jää silloin pois.
ami..parkkisukko

                                           Palaute HelmiOskarin kerhoillasta

Ja niin sitten koitti 6.9 päivä ja meidän piti kokoontua kerhotapamiseen, ja olihan meitä kokonaista kuusi persoonaa tuli paikalle, mutta mikä parasta, meille tuli kaksi uutta henkilöä mukaan,ensin otettiin kahvit ja joimme ne rauhassa. Seuraavaksi vaihdoimme kuulumisia ja seuraavaksi oli muutamat tiedotukset, kuten

Parkinson liiton syysristeily 10.10.-12.10.2012 johon halusi lähteä 3 henkilöä. Ilmoittautua voi vielä 12.9 2012 asti. Matkan hinta on hyttiluokasta riippuen 187 euroa-260 euroa, johon kuuluu 2 buffetillallista, 2 meriaamiaista, molempina päivinä kokouskahvit. Kiertoajelu Tukholmassa 20 euron lisähintaan. Kuopiosta joka haluaa mukaan voisi ottaa yhteyttä minuun, koska Kajaanista lähtee paikallisen yhdistyksen varaama bussi ja siihen vielä sopii mahdollisesti, jos on joku joka haluaa lähteä. Miksi siis minuun, siksi, että olen ollut yhteydessä Ovaskaisen Anteroon ja jos kyytiin sopii niin 60 eurolla pääsee mukaan. Ilmoittautua voi netin kautta osoite on www.parkinson.fi/ilmoittautumiset tai Leena Kataja puhelin (02) 274 0431.Siis risteilylle.
Kyytiin otetaan vain Pitkänlahden ABC:lta ei muualta.

Sitten puheltiin sellaista, että voisimmeko neuloa, virkata, askarrella jotain, kun aina kokoonnumme. Heräsi myös kysymys jooga kokeilusta, että ohjattuna kokeiltaisi 1 kerta, miltä se tuntuisi, mutta siitä täytyy sopia joogan opettajan kanssa. Helmi Oskarille on tili avattu ja olen ostanut kahvitarvikkeita, tilillä olevilla rahoilla.

Toivoisin osallistumista kerhon toimintaan, että aina olisi vähintään se n.6 persoonaa mukana, päällekäisyyksille emme taida, mitään eikä sairauuden aiheuttamille ongelmille.

Näin ryhmyrinä toivoisin, jos et tule kerhoiltaan niin ilmoita, sen vuoksi, jos osallistujia on vain 2 minä ja ontuva Ierikson silloin ei kokoonnuta.

Valoisaa ja toivottavasti jo kuivempaa syksyä HelmiOskarin väki

Näkemisiin ainakin seuraavassa kerhoillassa!
Antero ryhmyri


        

Niin sapuu syys ja kerhotapaamiset myös

Tervehdys HelmiOskarin väki!

Se on sitten niitä aikoja kun taas olisi orientoiduttava ja osallistuttava jos mieli kesän jälkeen on levännyt ja auvoisa näihin yhteisiin tapamisiin. Olisi kiva nähdä taas ihmisiä omastakin kerhosta ja päästä porisemaan miten on kesä mennyt ja kuinka tauti on runnellut. Henkilökohtaisesti on asiaa riittänyt myös kesäajalle, mutta siitä sitten tapaamisessa enemmän.Nyt on silleen että ei jaksa pitkiä loitsuja kirjoittaa tavataan Majakassa ja toivottavasti monilukuisena olemme syyskuussa mukana.

Tervehtien
Antero ryhmyri

Muutoksia elämän tavanomaisessa juoksussa

Kun muutamia vuosia sitten juttelimme erään työkaverin kanssa, elämässä tapahtuneista muutoksista, niin omalta kohdaltani tuntui kovin tylsältä todeta, seuraavaa. Kaveri kysyi, että vieläkö sinä ajat sillä Kaarinalla johon minä, että kyllä ajan, minkä takia minun olisi pitänyt vaihtaa autoa kun se pelasi hyvin ja kilometrit olivat halpoja. No kun olin asian selittänyt tuli seuraava kysymys, vieläkö sinä asut siinä kerrostalo neliössä? Ja seuraava vastaus, toki minnekkäs sitä kotoaan lähtis, totesin minä. Jäin odottamaan seuraavaa kysymystä, "vieläkö sinulla on se entinen "eukko" niinkuin savolaisittain on tapana sanoa? Mutta kaveripa yllätti, hän sanoi näin "no eipä tuossa sinun elämässäsi ole paljon tapahtunut viime aikoina." Sitten hän kertoi monesko talo hänellä on menossa tietenkin itse rakennettu, monesko uusi auto on jo ajettavana. Ja kaiken kukkuraksi taisipa mainita vielä monesko vaimo jo nukkuu vieressä. Siitäpä jäin miettimään onko elämän onni kiinni siitä monesko se tai monesko tämä on tässä ajan pyörässä. Kun minusta on ainakin tärkeää ympäristö jossa viihtyy, koti siellä missä tuntee, olonsa kotoisaksi. Sen lisäksi ympäristö johon on helppo tulla sanoa naapurille "terve" tai "moi"ja jäädä vaihtamaan joku sana päivän juoksusta.

Sitten kun rattaat lähtivät vyörymään, rupesi elämässä tulemaan muutoksia. Ensin meni terveys jonka viimeisenä antaisi vaihtoon. Seuraavana vaihtui auto, ei sen vuoksi etteikö Kaarina olisi vielä pelannut ja kuljettanut minua ja sitä jota en vielä ole vaihtanut ja tuskin vaihdankaan. Ja kass kummaa viiden kuukauden päästä : ei tule perheen lisäystä vaan "Jos luoja suo" muutetaan uuteen" kämppään" ja siinä on " saunakin." No entäs sitten entinen "koti" on kauppakirjan  allekirjoitusta vaille "kaput." Mitä vielä ...no jalat on suomeks sanottuna ....."paskana"  no vähän brutalisti sanottu, mutta se vaihto ei männä putkeen siis "siltä joka antaa ja ottaa." Siis muutosten tie on varmaan ihan hyvä sopivassa syklissä, mutta onko itsetarkoitus vaan toista mollata ja painaa sillä, "kun minulla on   parempi tämä tai tuo." Sanoisi loppusanoiksi, jos et ite järjestä niin Yläpihan ukko kyllä järjestää.
ami-parkkisukko