torstai 27. syyskuuta 2012

                                        Kokemuksia Kokemuskoulutuksesta
Tervehdys taas lukijani, tässä minä taas koneen ääressä tarinata värkkään, ja tämä tarina on tosi. Ensin juttua pestuista joita oli 2 eri paikassa, Savonia oli ensin ja siellä me uudet kokot esittelimme Parkinson liiton toimintaa ja kokemuskoulutusta.Vastaanotto oppilaitoksen puolelta oli aivan mahtavan lämminhenkistä ja ystävällistä. Saimme muutamia keikkoja jo sovituksi ja homma siltä osin avattu Savonian kanssa. Toinen pestuu paikka oli Sakky tuossa pressan kadun varressa, siinä olimme kolleegan kanssa yhtenä päivänä. Vastaanotto ja kiinnostus aivan huippuluokkaa,ja lupauksia yhteydenotoista tuli monta, ja kiinnostuneita oppilaita oli jossakin vaiheessa aika liuta pöytien edessä. Kenties niistä lupauksista, joita saimme toteutuu ainakin jokunen kertomus tai pieni luento.

Sitten me Parkkis kokot riensimme Koulurantaan uutta oppia saamaan puhetekniikasta, äänen käytöstä ja tarinan kerronnasta, joka koskee meitä itseämme. Kokemuskoulutus perustuu hyvään itsetuntoon ja itse tuntemukseen.

Ja kuinka ollakkaan siellä me nakotimme kuin ekaluokkalaiset ja kuuntelimme, miten ääntä pitää käyttää. Opettajamme aloitti toiminnan näyttämällä mallia, kuinka puhutaan hyvällä kuuluvalla äänellä ja kuinka voi vaikka nostaa äänen hyvinkin jymiseväksi jos on uskallusta. Sillä tarina ei ole tarina, jollei siitä kuule kuin osan, ei voi muodostaa käsitystä ja asia jää vaillinaiseksi.

Kolme päivää vapaaehtoista opiskelua, että voisimme tuottaa tietoa ihmisten auttajille, sillä kokemuskouluttaja on se elävä kirja, aito potilas joka puhuu omasta vartalostaan. Tuntemuksistaan ja peloistaan, myös kivuistaan ja tuskastaan niille opiskelijoille jotka haluavat kuulla, aitoa asiaa

Vapaaehtoisuus? Kuinka moni teistä lukijoistani, kouluttautuisi, ensiksi useamman viikon iltakoulutuksena ja tehtäviä tehden kokemuskouluttajaksi, ja sen jälkeen vielä useita kursseja, vapaaehtoista istumista oppitunneilla.Vastaan lyhyesti rakkaus toisen ihmisen hyvinvointiin tekee meistä tällaisia ja yhteenkuuluvaisuuden tunne ja toiset saman kohtalon kokeneet ihmiset. Turhat krumeluurit jää silloin pois.
ami..parkkisukko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti